1(38:39) "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän, 2kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä? 3Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla? 4(39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? 5Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? 6Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan. 7Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja. 8Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet, 9sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? 10Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule; 11se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. 12Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen? 13Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten? 14Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät? 15Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi? 16Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys? 17Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. 18Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki. 19Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää. 20Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi. 21Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle. 22Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla? 23Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä. 24Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. 25Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. 26Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi. 27Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa. 28Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon. 29Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää? 30Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? 31Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. 32Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. 33(39:30) Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin." 34(40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi: 35"Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!" 36Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: 37"Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni; 38(40:5) kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."