1Job vastasi ja sanoi: 2"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan! 3Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan. 4Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua. 5Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä? 6Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa? 7Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka. 8Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni! 9Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan! 10Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja. 11Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin? 12Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea? 13Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut? 14Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon. 15Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin. 16Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi; 17auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen. 18Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat. 19Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä; 20he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa. 21Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte. 22Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani, 23pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'? 24Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt. 25Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne? 26Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat. 27Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne. 28Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne. 29Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä. 30Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"