1Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni. 2Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi. 3Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun. 4Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä sukulaiseksi, 5että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee. 6Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi, 7ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla. 8Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin 9päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä. 10Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä. 11Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona; 12milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa. 13Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle: 14"Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni. 15Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt. 16Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta. 17Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia. 18Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta. 19Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas. 20Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi." 21Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa: 22äkkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi, 23niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa. 24Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja. 25Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa. 26Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut. 27Hänen majastaan käyvät tuonelan tiet, jotka vievät alas tuonelan kammioihin.