1Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. 2Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta. 3He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin. 4Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu, 5ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?" 6"Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee". 7Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua. 8Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta. 9Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.