1Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. 2Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, 3Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. 4Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun. 5Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut. 6Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. 7Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa. 8Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. 9Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä. 10Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla. 11Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä; 12hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet. 13Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi. 14Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä. 15Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät. 16Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta. 17Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä; 18hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. 19He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni. 20Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun. 21Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa. 22Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen. 23Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää. 24Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista. 25Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä. 26Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton; 27puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja. 28Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas. 29Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni. 30Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin. 31Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat. 32Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme - 33se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi, 34tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni, 35joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään! 36Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi. 37Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju. 38Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun; 39minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle. 40Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni. 41Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan. 42He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa. 43Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle. 44Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua. 45Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni. 46Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa. 47Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala, 48Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle; 49sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä. 50Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta, 51sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.