1Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. 2Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? 3Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta. 4Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä. 5Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät. 6He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään. 7Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. 8Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään: 9"Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt." 10Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla; 11sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta. 12Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole. 13Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut, 14avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat. 15Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani. 16Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. 17Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat. 18Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; 19he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa. 20Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni. 21Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä. 22Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista - vastaa minulle. 23Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. 24Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä. 25Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa. 26Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä. 27Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti. 28Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä; 29sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita. 30Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä. 31Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta. 32He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.