1Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi. 2Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä. 3Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin. 4Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta; hän on lakannut tekemästä sitä, mikä taidollista ja hyvää on. 5Hän miettii turmiota vuoteessansa, hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä, hän ei kammo pahaa. 6Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti. 7Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. 8Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa. 9Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta. 10Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden. 11Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille. 12Älköön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomain käsi minua karkoittako. 13Katso, pahantekijät kaatuvat, he suistuvat maahan, eivätkä voi nousta.