1Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. 2Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä. 3Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit. 4Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt. 5Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu. 6Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme. 7Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta; 8vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään. 9Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela. 10Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa. 11Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista. 12Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan. 13Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt. 14Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi. 15Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille. 16Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut, 17herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden. 18Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet. 19Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet. 20Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä. 21Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen, 22eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet? 23Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina. 24Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää. 25Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme? 26Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan. 27Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.