1Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi, 2kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon". 3Miksi kerskaat pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy alati. 4Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä. 5Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. Sela. 6Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli. 7Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela. 8Ja vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat häntä: 9"Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanansa, vaan luotti suureen rikkauteensa ja röyhkeili häijyydessänsä". 10Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti. 11Minä kiitän sinua iäti, että sen teit, ja minä odotan sinun hurskaittesi edessä sinun nimeäsi, sillä se on hyvä.