1Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi. 2Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon. 3Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan, 4koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat. 5Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni. 6Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut. 7Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon! 8Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela. 9Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta. 10Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa. 11Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä. 12Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta. 13Sillä ei minua herjaa vihollinen - sen minä kestäisin - eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni - hänen edestään minä voisin lymytä; 14vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni, 15jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa! 16Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus. 17Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut. 18Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni. 19Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan. 20Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. Sela. Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa. 21Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa. 22Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat. 23Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua. 24Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.