1Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun Saul lähetti vartioimaan hänen taloansa, tappaakseen hänet. 2Jumalani, pelasta minut vihollisistani, suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan. 3Pelasta minut pahantekijöistä, vapahda minut murhamiehistä. 4Sillä katso, he väijyvät minun henkeäni; julmurit kokoontuvat minua vastaan, vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra. 5Ilman minun syytäni he juoksevat ja hankkiutuvat; heräjä, käy minua kohtaamaan ja katso. 6Ja sinä, Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, heräjä kostamaan kaikille pakanoille. Älä säästä ketään uskotonta väärintekijää. Sela. 7He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia. 8Katso, he purkavat suustaan sisuansa, miekat ovat heidän huulillansa, sillä: "Kuka sen kuulee?" 9Mutta sinä, Herra, naurat heille, sinä pidät kaikkia pakanoita pilkkanasi. 10Sinä, minun väkevyyteni, sinusta minä otan vaarin, sillä Jumala on minun linnani. 11Minun armollinen Jumalani käy minua kohden, Jumala antaa minun nähdä iloni vihollisistani. 12Älä heitä tapa, ettei minun kansani sitä unhottaisi. Saata voimallasi heidät harhailemaan ja syökse heidät maahan, Herra, meidän kilpemme. 13Minkä he huulillaan puhuvat, sen he suullaan syntiä tekevät. Joutukoot he ylpeydessään kiinni kirousten ja valheiden tähden, joita he puhuvat. 14Hävitä heidät vihassasi, hävitä olemattomiin, ja tietäkööt he, että Jumala hallitsee Jaakobissa, maan ääriin saakka. Sela. 15He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia. 16He harhailevat ruuan haussa; elleivät tule ravituiksi, he murisevat. 17Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä. 18Sinä, minun väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on minun linnani ja minun armollinen Jumalani.