1Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. 2Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu. 3Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju. 4Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri? 5He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. Sela. 6Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni. 7Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju. 8Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala. 9Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela. 10Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa'assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys. 11Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö. 12Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan. 13Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.