1Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. 2Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa. 3Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi. 4Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua. 5Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi. 6Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla, 7kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä. 8Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen. 9Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua. 10Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin. 11Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi. 12Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.