1Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. 2Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti. 3Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni. 4Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani. 5Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa. 6Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa. 7Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala. 8Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni. 9Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille. 10Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun. 11Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta. 12Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan. 13Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat. 14Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden. 15Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä. 16Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni. 17Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi. 18Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle. 19Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden. 20Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani. 21Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt. 22Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä. 23Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille. 24Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan. 25Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku. 26Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko. 27Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut. 28Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö. 29Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun. 30Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala, 31niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä. 32Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka. 33Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa. 34Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa. 35Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu. 36Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne. 37Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.