1Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; virsi; Aasafin laulu. 2Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeitäsi kerrotaan. 3"Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein. 4Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, pidän minä pystyssä sen patsaat." Sela. 5"Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako. 6Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti." 7Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta, 8vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää. 9Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten. 10Mutta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle. 11Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen; korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet.