1Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; koorahilaisten virsi. 2Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! 3Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti. 4Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani. 5Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela. 6Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! 7Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. 8He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa. 9Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela. 10Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja. 11Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa. 12Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. 13Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!